On alkuperäisen “exit planin” hylkääminen.

Valtiovarainministerimme on todennut, että voidaksemme jatkaa eurossa kaikille Suomen maksamille tuille on saatava täydet, kattavat vakuudet.

Se oli ihan hyvä strategia. Siis olisi ollut jos sitä olisi noudatettu

Maamme europolitiikasta vastaava ylin johto; erityisesti Urpilainen esikuntineen on kuitenkin syyllistynyt sijoitusstrategian näkökulmasta riskienhallinnan alkeellisimpaan aloittelevan sijoittajan virheeseen. Siihen, ettei noudata omia tappionrajauslinjauksiaan. Ollaan linjattomassa tilanteessa.

Ei kuitenkaan aloittelevan sijoittajan pikkusalkulla vaan kokonaisen kansantalouden varoilla. Sen varainhoidon osalta jopa niin pahassa, että päätöksiä on ollut pakko ryhtyä salaamaan ja sopimuksia sekä jopa lakeja avoimesti rikkomaan.

Tuo virhe voi ja erittäin suurella todennäköisyydellä tulee meille ennennäkemättömän kalliiksi. Kohta saatamme olla jopa täysin hallitsemattoman euron hajoamisen kanssa tekemisissä. Kukaan ei tiedä mihin se johtaa. Ei kukaan.

Suomen nykyjohto pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Meidän rahoillamme. Se onko nyt tapahtuva taitamattomuutta vai tarkoitushakuista (esimerkiksi oman EU-uran edistämiseksi) toivottavasti selvitetään vielä perusteellisesti.

Keskustelua tästä avauksesta Kauppalehden talouspolitiikan palstalla.